Ville Lång

Mikä maa Ranska onkaan! Meille oli muuttomme selvittyä selvää, että häiden jälkeen lähtisimme kiertämään Ranskaa ja ottaisimme hyödyn irti uuden asuinmaamme tarjoamista lähimatkailuvaihtoehdoista.   Olimme aiemmin ajatelleet haluavamme löhölomalle jollekin paratiisirannalle, mutta kesän koittaessa ajatus 2-vuotiaan tyttäremme jättämisestä viikoksi hoitoon ei vielä tuntunutkaan hyvältä ajatukselta. Niinpä päätimme lähteä kiertelemään Etelä-Ranskaa autolla koko perheen voimin ja siirtää reissailut kaksin myöhemmäksi.   Koska auton hankinta on suunnitelmissa vasta nyt syksyllä, alkoi reissumme romanttisesti autovuokraamosta. Menopeliksemme valikoitui hieman pienehkö ja unelias Ford Fiesta. Uneliaalla viittaan auton ominaisuuteen hiipua ylämäissä traktoreitakin hitampaan vauhtiin. Auto ei pienessä vastatuulessa kiihtynyt yhtään mihinkään, vaikka ajoin talla pohjassa ja ärräpäitä mielessäni päästellen. No onneksi auton hinta oli myös kooltaan verrattavissa sen moottoriin. Ja...

Otsikko peilaa täydellisesti ajatuksiani Venäjästä ja visiiteistäni sinne. Tämäkään kahden päivän mittainen käyntini ei muodostunut poikkeukseksi, vaan päinvastoin vahvisti tuntemuksiani maata ja sen asukkeja kohtaan. Tosin Venäjälle pääsy ei ikinä ole yksinkertaista. Viisumihakemusta tehdessä saa aina olla henkisesti varautunut ongelmiin, mutta tällä kerralla lisämausteena prosessiin hain viisumia ulkosuomalaisena Pariisin Venäjän suurlähetystöstä. Ensimmäisellä kerralla vieraillessani Venäjän suurlähetystön virallisessa viisumitoimistossa Pariisissa minut lähetettiin bumerangina takaisin kohti ulko-ovea. Ei auttanut että minulla oli oikeita papereita mukanani monta kiloa. Opin että vaikka muualla Euroopassa vakuutustodistus voi olla myös kopio alkuperäisestä allekirjoitetusta asiakirjasta, ei asia kuitenkaan ole näin Ranskassa. Ei vaikka lähetystön nettisivuston virallisissa ohjeissa lukee "copy or original". Siispä soitto suomalaiseen vakuutusyhtiööni ja originaali ...

Kuten jo aiemmin kirjoittelin ensimmäisessä postauksessani täältä , otin pienen breikin kaikesta urheilusta muutettuamme Ranskaan toukokuussa. Treenauksesta vapaa kesä tuntui ajatuksena uudelta ja vapauttavalta. Enhän ole pitänyt kesän mittaista taukoa treeneistä sitten. Niin en varmaan koskaan. Harjoittelu on aina ollut säännöllinen osa elämääni ja treenitauot pisimmilläänkin yhdestä kahteen viikkoa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Voi siis ehkä sanoa että ammattailaisurani lopettamisen jälkeen kärsin hienoisesta treeniväsymyksestä ja suoranaisesta motivaation puutteesta. Teki mieli tehdä jotain aivan muuta ja olin niin täynnä treenaamista ja harjoittelua, että tarvitsin hengähdystauon.  Siinä sitten kuin huomaamatta vierähtikin useampi kuukausi vain ihmetellessä. Urheilusta nautin lähinnä television ja uutisten välityksellä. Annoin tietoisesti itselleni usein vapauden jättää menemättä salille tai juoksemaan, vaikka olin mielessäni jo päättänyt, että huomen...