From Russia with Love

Otsikko peilaa täydellisesti ajatuksiani Venäjästä ja visiiteistäni sinne. Tämäkään kahden päivän mittainen käyntini ei muodostunut poikkeukseksi, vaan päinvastoin vahvisti tuntemuksiani maata ja sen asukkeja kohtaan.

Tosin Venäjälle pääsy ei ikinä ole yksinkertaista. Viisumihakemusta tehdessä saa aina olla henkisesti varautunut ongelmiin, mutta tällä kerralla lisämausteena prosessiin hain viisumia ulkosuomalaisena Pariisin Venäjän suurlähetystöstä. Ensimmäisellä kerralla vieraillessani Venäjän suurlähetystön virallisessa viisumitoimistossa Pariisissa minut lähetettiin bumerangina takaisin kohti ulko-ovea. Ei auttanut että minulla oli oikeita papereita mukanani monta kiloa. Opin että vaikka muualla Euroopassa vakuutustodistus voi olla myös kopio alkuperäisestä allekirjoitetusta asiakirjasta, ei asia kuitenkaan ole näin Ranskassa. Ei vaikka lähetystön nettisivuston virallisissa ohjeissa lukee "copy or original". Siispä soitto suomalaiseen vakuutusyhtiööni ja originaali versio postiin pikalähetyksellä. Ranskassa postia hukkuu lähes enemmän kuin päätyy oikealle vastaanottajalle, joten olin hieman huolissani ehtisinkö edes saada viisumia ajoissa. Parjattu Ranskan posti toimi tällä kertaa kuitenkin moitteettomasti ja todistus tuli ennätysajassa kotiini. 

Niinpä kutsuvierasviisumi kainalossa lähdin siis keskiviikkona kohti Charles de Gaullen lentokenttää päämääränäni näytösottelu Saratovin kaupungissa hyvän ystäväni Vladimir Malkovin kanssa. Tätä kirjoittaessani istun Saratovin lentokentällä matkalla takaisin kotiin ja mainittakoon, että vaikka Venäjällä kaikki on suurta ja mahtavaa, ei Saratovin kenttää voi  hyvällä tahdollakaan sanoa suureksi taikka varsinkaan mahtavaksi. Kahvilan kokoiselta lentokentältä ei lähde muita kuin Venäjän sisäisiä lentoja ja tunnelma odotushallissa on aika erilainen muihin maailman lentokenttiin verrattuna. Ymmärrän miksi Venäjän sisäisillä lennoilla ei ole maailman paras maine. Yhteydet täällä päässä eivät aina ole parhaat mahdolliset ja Moskovaan päästyäni jouduin muun muassa vaihtamaan lentokenttää ja odottamaan hyvän tovin ennen seuraavaa lentoa. 

Kaikki Venäjällä reissanneet tietävät ettei kaikki toimi aina ilman muutamaa ylimääräistä mutkaa ja kurvia, mutta näiden mutkien suoristuttua alkaakin Venäjän ja venäläisten ystävieni ylistyslaulu.

Palataan keskiviikko iltaan. Lentoni saapuu Saratoviin. Vladimir, joka näyttää siltä että kuuluisi maahantuloaulan vakiovarustukseen, on odottamassa minua jo aulassa. Venäjällä ei anneta vieraiden odottaa, puhumattakaan siitä että heidät laitettaisiin itsekseen etsimään majapaikkaa. Lähdimme siis yhdessä kohti hotelliani. Hotelli näyttää hieman neuvostoaikaiselta ulkoapäin ja sitä se on myös on sisältä, mutta minulle se kelpaa kuitenkin mainiosti. Käymme heittämässä tavarani huoneeseen ennen kuin lähdemme läheiseen ravintolaan syömään. Tultuamme takaisin Vladimir ojentaa minulle toisen hotelliavaimen. Kuulemma tästä huoneesta on paremmat näkymät Volgalle. No olihan sieltä. Normaalikokoinen huoneeni oli ruokailun aikana upgreidattu sviittiin kahdella parvekkeella suoraan kohti Volgaa. Tässä kohtaa voi jo todeta Venäjää erittäin hyvin kuvaavan sloganin ”mikään ei toimi, mutta kaikki on mahdollista”.

Hyvät, pitkät yöunet takana sain torstaina mukavan kulttuuripläjäyksen kävelykierroksella kaupungin keskustassa Vladimirin kertoillessa rakennuksista ja Saratovin historiasta. Hotellille takaisin päästyäni aloin miettiä tulevaa koitosta ja tapahtui jotain sangen omituista. Tajusin että minua jännitti. Outoa tässä on se, että en ole samanlaista jännitystä tuntenut kovinkaan usein, jos koskaan ennen sulkapallomatsia. Vladimir oli edellisenä päivänä kertonut että järjestäjät odottivat paikalle noin 2000 ihmistä. Euroopan sulkapallokentillä se on suhteellisen hyvä määrä porukkaa. Oloani helpottaakseen Vladimir vielä lähetti viestin ennen kuin tuli hakemaan minut, että porukkaa on kuin Moskovan markkinoilla. Mietin, että ehkä sittenkin olisi ollut hyvä pelata hieman enemmän ennen matsia. 

Hallille päästyämme näen väkijoukon parveilevan hallin edustalla. Muutamat jännityksestä väkinäiset hymyt ihmisille ja hallin uumeniin vaihtamaan pelikamppeet päälle ja miettimään syntyjä syviä. Lämmittelyjä tehtiin tovi jos toinenkin ja kaikki alkoi olla valmista toimintaa varten. Kentälle asteltuani muistin, mikä tässä hommassa viehättää. Innostuneen  väkijoukon hurratessa saapuessani kentälle Lordin Would you Love a Monstermanin soidessa taustalla (tiedän, melko kliseinen kappalevalinta tuli tehtyä) koin uudelleen sen  fiiliksen kun saat pelata ja esiintyä ison väkijoukon edessä. Tuntea että omasta osaamisesta ja tekemisestä saa jaettua jotain myös muille. Sitä eufoorista tunnetta on vaikea kuvailla sanoin. 

Pelasin uskomattoman hyvin siihen nähden miten vähän olen ehtinyt sulkapallokentällä aikaani viime kuukausina viettää. Sain revittyä itsestäni päälle ekstravaihteen ja pidin samalla myös hauskaa kentällä. Ottelu päättyi kotiyleisön suureksi riemuksi Vladimirin voittoon 21-17, 21-18. Vaikka voittoa lähdinkin hakemaan, täytyy tulokseen olla tyytyväinen ottaen huomioon treenaamattomuuden. Ennenkaikkea pelasimme näyttävän näytösottelun ja jälkeenpäin kuulin että ihmiset yleisössä olivat olleet tyytyväisiä. 

Ottelun jälkeen sain tavata muun muuassa Venäjän talousministerin ja miehen, joka on ollut kirjoittamassa Venäjän perustuslakia Neuvostoliiton sorruttua. Onnekseni sain tietää  näistä arvovieraista vasta jälkikäteen. Olisi voinut entiselle esiintyvälle artistille tulla hieman jopa lisää paineita. Tämän jälkeen suuntasimme vielä Volgan varrella sijaitsevalle lomakeitaalle, joka oli varattu kokonaan meidän porukalle. Saunoimme, söimme rapuja ja uimme Volgan pyörteissä keskellä kirkasta syysyötä. Tällaiset kokemukset painuvat ikuisiksi muistoiksi mieleen. 

Aamulle herättyäni ja pakattuani kimpsut ja kampsut lähdin hotellin aulaan ajatuksenani soittaa taksi lentokentälle.  Mutta siellähän odotti tietysti Vladimir valmiina heittämään minut kentälle. Kuten sanottu Venäjällä todellakin ymmärretään vieraanvaraisuuden päälle. Päästyämme Saratovin lentokentälle hyvästelin hyvän ystäväni ja lähdin lentelemään kohti Moskovaa mistä minulle oli jatkolento Pariisiin. Moskovan päädyssä, jossa minun piti vaihtaa lentokenttää, oli minulle tietenkin hoidettu saattaja kentälle vastaan, jotta kaikki sujuisi mallikkaasti. Saattajan kanssa matkasimme yhdessä taksilla toiselle lentokentälle ja vasta nähtyään että pääsin turvatarkastuksesta läpi hän poistui. 

Pienenä vinkkinä matkailijoille: jos olette lentämässä Moskovan kautta jatkolennolla ja olette epähuomiossa varanneet lennot siten, että on tarpeen vaihtaa lentokenttää, varatkaa aikaa! Jos jokin on Venäjällä suurta ja mahtavaa niin ruuhkat. Matka Sheremetyevolta Domodedovolle kestää normaalisti noin tunnin, mutta tällä kertaa matkasimme samaa väliä kaksi tuntia. Taksin ikkunasta näin kuinka ökymersut ja romuttamolle valmiit ladat matelivat sulassa sovussa valtaväyliä pitkin kahdenkympin vauhtia. Koska kyseessä oli arkipäivä puolenpäivän aikaan itselleni jäi hieman epäselväksi milloin teillä on niin sanottu normaaliruuhka ja matka kestäisi vain tunnin. 

Kuriositeettiina mainittakoon taksikuskin ja saattajani välinen keskustelu matkamme aikana. Vaikka en puhu kovinkaan sujuvasti venäjää ja ymmärryksenikin on heikonlaista, ymmärsin kuskin ja saattajani välisen sulkapalloa koskevan keskustelun pääpointit. Kuski ihmetteli mikä laji se sulkapallo on ja sekoitti sen tennikseen. Tämä siis maassa, jonka sulkapalloilijat ovat voittaneet olympiamitaleita ja Euroopanmestaruuksia. Lajillamme on nähtävästi Euroopassa vielä lentokenttämatkaanikin pidempi tie kuljettavana.

Kaikenkaikkiaan reissu oli erittäin antoisa. Sain viettää hyvän ystäväni kanssa mahtavat pari päivää kauniissa Saratovin kaupungissa. Pääsin pitkästä aikaa tositoimiin sulkapallokentällä ja ennen kaikkea nautin pelaamisesta. Suomessa osalla on vielä ennakkoluuloja Venäjän matkailua kohtaan. Omalta osaltani voin kuitenkin kehottaa heittämään ennakkoluuloilla vesilintua ja ottamaan suunnan kohti itänaapuriamme jos seikkailu erilaisessa kulttuurissa vieraanvaraisimpien ihmisten keskuudessa kiinnostaa. Spasibo!

Tässä vielä tunnelmia ottelusta: